Seuraavassa on baseballin säännöt esittelyluontoisesti lähinnä uusien seurojen ja fanien käyttöön. Linkkien takaa löytyy tarkennuksia ja lisätietoja. Tämä on nimenomaan 'esittely', joten sääntöjä ei ole kirjoitettu sääntökirjan tarkkuudella. Epäselvissä kohdissa täytyy katsoa sääntökirjasta eikä tähän esittelyyn voi vedota. Kommentteja voi lähettää osoitteeseen: simopekka.vanska[ät]baseball.fi

Tämä esittely pätee soveltuvin osin myös softballin esittelyksi. Myöhemmin esittelyyn liitetään linkit softballin erityispiirteistä.

Joukkueet hyökkäävät (eli lyövät) ja puolustavat vuorotellen. Vuoro vaihtuu, kun kolme hyökkäävää pelaajaa - juoksijaa tai lyöjää - on poltettu. Ottelun pituus on yhdeksän vuoroparia. Ottelun pituus on yhdeksän vuoroparia. Vuoroparin aloittavalla vuorolla lyömässä on vierasjoukkue, jälkimmäiselllä tasoittavalla vuorolla kotijoukkue. Jos ottelu on jo selvä kesken yhdeksättä tasoittavaa vuoroa, niin ottelu päättyy silloin. Jos ottelu on tasan yhdeksän vuoroparin jälkeen, niin ottelua jatketaan ylimääräisillä vuoropareilla, kunnes se ratkeaa.

Suomen sarjasäännöissä on määrätty lisäksi juoksuerosääntö. Ottelu päättyy viidennen vuoroparin, jos juoksuero on vähintään 20 juoksua, ja seitsemännen vuoroparin jälkeen jos juoksuero on vähintään 10 juoksua. Ylimääräisiä tasoittavia vuoroja ei pelata.

Jos tuomari lopettaa ottelun ennenaikaisesti, esimerkiksi sateen vuoksi, niin ottelu on virallinen, jos sitä on pelattu vähintään viisi vuoroparia (tai 4,5 kotijoukkueen johtaessa).

Hyökkäävä joukkue saa juoksunJos juoksu tehdään tilanteessa, jossa tulee kolmas palo, niin juoksua ei hyväksytä, mikäli palo tulee pakkopelillä. Jos kolmas palo tulee muulla tavoin, niin juoksu hyväksytään, jos juoksija ehti kotiin ennen kolmannen palon hetkeä (tuomari arvioi). Myös paluupakkopelin aikana tehty juoksu hyväksytään., kun sen hyökkäysvuorolla joukkueen pelaajan onnistuu palamatta edetä kotipesään saakka koskien ykköstä, kakkosta, kolmosta ja kotipesää tässä järjestyksessä. Ottelun tulos on joukkueiden yhteenlaskettu juoksujen määrä.

Pelissä päämielenkiinto kohdistuu siihen, miten hyvin lyöjät onnistuvat tehtävässään puolustuksen syöttäjiä vastaan. Tyypillisesti ammattiliigoissa parhaiden lyöjien onnistumisprosentti on noin 35%. Vastaavasti liigan parhaat syöttäjät laskevat ottelua kohden noin kaksi juoksua. Verrattuna pesäpalloonSuomalainen opiskelijaporukka oli käymässä Yhdysvalloissa ja pääsi katsomaan paikallista baseball-ottelua. Suomalaiset totesivat, että baseball on ihan tylsää, kun 'siinä ei tapahdu mitään', ja innostuivat esittelemään pesäpalloa amerikkalaisille. Nämä kokeilivat pesistä, minkä jälkeen valittivat: 'Tämähän on ihan tylsää, kun tässä osuu joka kerta.'

Tarinan opetus: Molemmat ryhmät seurasivat väärää asiaa. Molemmat lajit ovat mielenkiintoisia (jos tasokkaat joukkueet pelaavat), kunhan osaa seurata oikeita asioita., jossa päämielenkiinto on hyökkäyksen lyönti- ja juoksukikkailu vs puolustuksen kenttäpeli, on kenttätapahtumia baseballissa vähän. Hyvätasoista baseballia voisi verrata shakkiin, jossa jokainen syöttö on oma siirtonsa. Suomessa taso ei valitettavasti tähän vielä aivan yllä ja kenttäpelin rooli korostuu.

Pelialueen (vihreä alue kuvassa) rajat on määritelty kenttäkohtaisissa säännöissä, yleensä pelialueen raja-aita kulkee noin 10-20 metriä laitonrajan ulkopuolella. Jos pallo joutuu pelialueen rajojen ulkopuolelle, peli menee poikki ja juoksijat määrätään tietyille pesille - Laiton lyönti: Juoksijat takaisin niille pesille, joilla olivat syöttöhetkellä.

- Laillinen lyönti (muu kuin homerun): Juoksijoille myönnetään kaksi pesää syöttöhetkestä.

- Syöttäjä heittää laatalta ulos: Juoksijoille myönnetään yksi pesä heittohetkestä. Jos kyseessä oli neljäs väärä syöttö, niin lyöjä pääsee ykköselle. Jos syöttäjä heittää muualta kuin laatalta, niin hänet samaistetaan tässä säännössä muihin kenttäpelaajiin.

- Etukenttäpelaaja ENSIMMÄISENÄ pelisuorituksena lyönnistä: Juoksijoille lyöjäjuoksija mukaanlukien kaksi pesää syöttöhetkestä. (Poikkeus: Jos tämmmöinen harhaheitto tapahtuu vasta sen jälkeen, kun lyöjäjuoksija on jo ohittanut ykkösen, kaksi pesää myönnetään lyöjäjuoksijan paikan mukaan.) - Muut harhaheittotapaukset: Kaksi pesää harhaheiton hetkestä. Tässä ei siis ole merkitystä sillä, milloin pallo menee ulos pelialueelta, vaan sillä, missä juoksijat olivat heittohetkellä. Vaikka pallo osuisi matkalla pelaajaan, niin silti pesiä myönnettäessä arvioidaan heiton hetkeä. riippuen siitä, mistä syystä pallo meni ulos. Jos lyönti ylittää suoraan ilmasta takalinjan lailllisella alueella (putoamiskohdasta riippumatta), niin lyönti on homerun - lyöjä saa ja hänen on pakko juosta pesät kotiin saakka.

Hyökkäyksen pelaajat lyövät vuorotellen. Yhdelle lyöjälle voi tulla kolme strikea (suora) ja neljä väärää (ball) syöttöä. Syöttö on strike, mikäli lyöjä yritti lyödä syöttöä tai pallo tuomarin mielestä koski strike-zonea. Muuten syöttö on väärä.

Lyönti on laillinen, jos se ei ole laiton. Lyönti on laiton,

Jos lyönti osuu johonkin (pelaajaan, tuomariin, aitaan, puuhun...), niin se on laillinen tai laiton sen mukaan, missä pallo osumahetkellä oli. Pesät ovat laillisella alueella, joten pesään osunut lyönti on laillinen. Ruudussaan olevaan lyöjään osunut lyönti on laiton. Laittoman lyönnin jälkeen peliä jatketaan vasta, kun juoksijat ovat palanneet pesilleen.

Yhdellä pesällä voi olla kerrallaan yksi juoksija. Juoksijat eivät saa ohittaa toisiaan (ohittaja palaa). Pesällä juoksija on turvassa (safe). Jos juoksija ei ole pesällään, kenttäpelaaja voi polttaa juoksijan koskettamallaJuoksijan koskettaminen tarkoittaa sitä, että kenttäpelaaja koskettaa juoksijan mitä tahansa kehon kohtaa pallolla, eli sillä kädellä (räpyläkin käy), jossa hänellä on pallo. Oikeaoppisessa kosketuksessa palloa pidetään kaksin käsin, jotta pallo ei kosketuksessa putoaisi (jos putoaa niin safe). Kosketus ei saa olla mikään tyrmäys. häntä.

Juoksija on pakotettu lähtemään pesältään, kun lyöjästä tulee juoksija, jos lyöjän ja kyseisen juoksijan välissä ei ole vapaita pesiä. Tällaista tilannetta sanotaan pakkopeliksi. Pakkopelissä juoksijaa ei tarvitse koskea, vaan hän palaa, kun pallo on ennen juoksijaa sillä pesällä, jonne hänen on pakko edetä. Pakkopeli voi hävitä myös kesken pelitilannetta, jos puolustus esimerkiksi ensin polttaa lyöjäjuoksijan ykköselle.

Jos lyöjä lyö kopin, niin hän palaa, ja juoksijoiden on palattava niille pesille, joilla he olivat syöttöhetkellä. Tällöin on kysymyksessä 'paluupakkopeli' ja juoksija palaa, jos pallo on ennen häntä pesällä, jonne hänen on pakko palata. Kopin jälkeen juoksija saa lähteä pesältään. Laittomallakin alueella otettu koppi hyväksytään kopiksi. Hipaisu, jonka sieppari saa kiinni, ei ole koppi (eikä laiton), vaan toimintaan, niinkuin lyöjä olisi lyönyt ohi.

Jos kyseessä ei ole pakkopeli eikä paluupakkopeli, niin on 'kosketuspeli', ja juoksijaa on kosketettava, jotta hän palaisi.

Ykköspesällä lyöjäjuoksija saa juosta turvallisesti pesän yli edellyttäen, ettei hän yritä kakkoselle. Kaikilla muilla pesillä ylijuossut juoksija on 'vapaata riistaa' ja hänet voidaan polttaa koskettamalla.

Jos juoksija ei kosketa pesää, puolustus voi polttaa hänet ennen seuraavaa syöttöä 'valituspelillä', ts koskettamalla pallo hallussaan pesää, jota juoksija ei koskenut.

Juoksijan on pysyttävä juoksulinjallaan. Jos hän väistää enemmän kuin käsivarren mitan verran sivulle päin kosketusyritystä, hän palaa väistämisestä. Taakse- tai eteenpäin saa väistää. Juoksulinjalla pysyminen tarkoittaa juoksulinjalla pysymistä, eikä mahdollisen pesälinjoja yhdistävän viivan seuraamista.

Juoksijan on väistettävä kenttäpelaajaa, joka on ottamassa kiinni lyötyä palloa. Juoksija saa ja hänen täytyy väistää enemmänkin kuin käsivarren mitan verran. Jos juoksija häiritsee lyöntiä kiinniottavaa pelaajaa, niin juoksija palaa - myös vahinkotapauksissa. Lisäksi lyöjäkin palaa, jos häirintä oli tahallista.

Ykköselle juostaessa juoksijan on juostava laitonrajan ulkopuolella. Jos linjan sisäpuolella juoksemisesta aiheutuu häiriötä ykkösen kiinniotolle, lyöjäjuoksija palaa.

Jos kenttäpelaaja, joka ei ole ottamassa palloa kiinni, estää juoksijaa (sääntö 7.06), niin

Syöttäjän on syötettävä syöttöasennosta, joita on kaksi - etuasento (wind-up position) ja sivuasento (set position).

Syöttäjä ei saa hämätä juoksijoita eikä lyöjää. Seuraavista tuomitaan hämäys (katso tarkemmin luku 8 sääntökirjasta), ja juoksijat saavat edetä yhden pesän:

Syöttäjä ei saa vaurioittaa palloa eikä lisätä siihen mitään vierasta ainetta (sylkeä, räkää, mutaa,...). Syöttäjä ei saa viedä heittokättään suuhunsa eikä sylkeä siihen tai pyyhkiä siihen hikeään. Syöttäjä ei saa hieroa palloa vaatteisiinsa tai räpyläänsä, mutta hän voi hieroa palloa paljaiden käsiensä välissä. Rangaistus: syöttö tuomitaan vääräksi ja varoitus/ottelusta poistaminen.

Kentällä lyöntijärjestyksessä olevat pelaajat voivat olla missä vain laillisella alueella, kunhan eivät ole lyöjälle epäurheilijamaisella tavalla häiriöksi. Syöttäjän voi vaihtaa toiselle pelipaikalle ja takaisin syöttämään enintään kerran yhden vuoroparin aikana.

Jos pelaaja vaihdetaan pois pelistä, hän ei voi palata uudelleen samaan otteluun. Valmentajan on nimettävä vaihtopelaaja lyöntijärjestykseen poisvaihdetun pelaajan paikalle.

Eräissä tapauksissa (juoksija ei koskenut pesää, väärä lyöjä) hyökkääjä voidaan polttaa valituspelillä. Näissä tapauksissa tuomarit eivät oma-alotteisesti puutu hyökkääjän virheeseen. Valituksen on tapahduttava välittömästi ennen seuraavaa syöttöä. Pesän koskematta jättämisestä tehtävä valitus tehdään toimittamalla pallo pesälle, jota juoksija ei koskenut.

Jos pelaaja lyö väärällä vuorolla ja käyttää lyöntivuoronsa loppuun (muuttuu juoksijaksi tai palaa), niin OIKEA lyöjä palaa puolustuksen valituspelillä ja oikeata pelaajaa seuraava lyöjä tulee lyömään. Väärän pelaajan tekemiset mitätöidään. Valitus on tehtävä ennen seuraavaa pelitilannetta (syöttöä). Jos puolustus ei valita (riittävän ajoissa), niin väärästä lyöjästä tuli oikea lyöjä sillä hetkellä, kun seuraavalle lyöjälle syötettiin. Mikäli hyökkäys (tai puolustus) huomaa väärän lyöjän olevan lyömässä ennen tämän lyöntivuoron päättymistä, niin oikea lyöjä saa mennä lyömään ja kauntti jatkuu siitä, mikä se sillä hetkellä on.

Vuoroparien vaihtojen on tapahduttava ripeästi. Syöttäjällä on yksi minuutti aikaa lämmittelysyöttöihinsä. Strategiakokousten on tapahduttava niin, ettei ottelua viivytetä. Jos lyöjä viivyttelee, voi tuomari antaa syöttäjälle luvan syöttää, ja tuomita strikeksi jokaisen syötön.

Infield fly -tilanne on päällä, jos on juoksijat ykkösellä ja kakkosella (voi olla lisäksi myös kolmosella) ja on ALLE kaksi paloa. Tällöin tuomari tuomitsee etukentän korkean koppilyönnin, jonka etukenttäpelaja saa normaalisuorituksella kiinni, 'infield fly':ksi ja lyöjä palaa, vaikka pallo pudotettaisiinkin eikä juoksijoiden ole pakko edetä. Peli jatkuu ja juoksijat saavat edetä omalla riskillään. Säännön tarkoituksena on juoksijoiden suojeleminen tahallisilta pudotuksilta (vrt. kolmannella suoralla karkaaminen ykköselle). Mikä tahansa koppilyönti etukentälle ei vielä aiheuta infield fly'ta, vaan yo kriteerien täytyy toteutua - korkeus, helppous.

Tuomarin arvioinneista ei saa valittaa. Sääntötulkintaan liittyvissä asioissa päävalmentaja voi ennen seuraavaa pelisuoritusta pyytää tuomarilta korjausta/selvitystä asiaan, ja mikäli selvitys ei tyydytä, niin päävalmentaja voi tehdä asiasta protestin.